Kultaa maan alla

Maanrakennus- ja perustustyöt ovat yllättävän kalliita silloinkin, kun maapohja on sellainen kuin meillä eli hietaa. Toisin sanoen ei ole tarvinnut hirveästi viedä eikä tuoda maata. Harkkoperustus on suhteellisen edullinen kaiken kaikkiaan. Maanrakentajakin saatiin kohtuuhinnalla ja läheltä: urakoitsijan talo näkyy tontilta. Ylimääräinen maa menee naapurille ja multaakin saatiin ilmaiseksi.

Siitä huolimatta: sora maksaa hirveästi, samoin betoni, routasuojat sekä tietenkin itse kaivuutyöt. Muun työnhän teki mies parin apurin kanssa eli muuraukseen yms. perustustöihin ei ulkopuolisia palkollisia tarvittu. Budjetissa olimme ihan realistisia ja siinä on hyvin pysyttykin, varattiin 24 000 perustuksiin ja maanrakennukseen, mutta kyllä mietin, että jos meilläkin maksaa tämän verran, niin mitä joutuvatkaan paaluttajat maksamaan.

Mies piti parin viikon loman ja ahkeroi sinä aikana perustukset tällaiseen kuosiin. Jokos kohta saisi alkaa pakata...

Hiekkapuuhia

Tontille muodostui viikonlopun aikana isojen poikien hiekkalaatikko. Valtavat hiekkakasat reunustivat melkein koko tontin kokoista monttua.

Monttu kasvaa

                                      Hiekkavuori, joka kuitenkin

                                      uppoaa takaisin tontille. Juuri mitään

                                      ei tarvitse kuskata pois.

Tontin raivausta

Rakennusluvan valitusaikana ollaan paneuduttu tontin raivaamiseen. Ei silti, että siinä nyt kovin paljoa raivaamista olisi verrattuna naapureihin, joilla on melkoinen viidakko setvittävänä. Harmittaa kyllä armottomasti, että sijainninmerkinnän jälkeen kävi selväksi, että se ainoa todella näyttävä mänty, joka tontilla oli, joudutaan sittenkin kaatamaan. Olimme epähuomiossa itse mittailleet talon paikkaa väärästä - eli naapurin rajapyykistä. Omamme oli piilossa puskien takana. No tuli hieman lisää tilaa tonttiin ja muutama pienempi puu, jonka voi säästää.

Askarruttaa se, että tontin rajoilla naapureiden puolella on erittäin kauniita koivuja ja isoja mäntyjä. Toivon, että naapureiksemme saamme puiden rakastajia, eikä vihaajia. Tuntuu nimittäin, että ihmiset aika herkästi kaatavat mukavuudenhalussaan kaikki puut tonteiltaan. Ei sitten tule roskaa ym.

Samalla he menettävät vuosikymmeniä kasvaneet hienot puut, mukavat varjopaikat ja lintujen sekä oravien pysäkit.
Tässä kuvassa menossa linjapukkien laittelu.