Rakennusluvan valitusaikana ollaan paneuduttu tontin raivaamiseen. Ei silti, että siinä nyt kovin paljoa raivaamista olisi verrattuna naapureihin, joilla on melkoinen viidakko setvittävänä. Harmittaa kyllä armottomasti, että sijainninmerkinnän jälkeen kävi selväksi, että se ainoa todella näyttävä mänty, joka tontilla oli, joudutaan sittenkin kaatamaan. Olimme epähuomiossa itse mittailleet talon paikkaa väärästä - eli naapurin rajapyykistä. Omamme oli piilossa puskien takana. No tuli hieman lisää tilaa tonttiin ja muutama pienempi puu, jonka voi säästää.
Askarruttaa se, että tontin rajoilla naapureiden puolella on erittäin kauniita koivuja ja isoja mäntyjä. Toivon, että naapureiksemme saamme puiden rakastajia, eikä vihaajia. Tuntuu nimittäin, että ihmiset aika herkästi kaatavat mukavuudenhalussaan kaikki puut tonteiltaan. Ei sitten tule roskaa ym.
Samalla he menettävät vuosikymmeniä kasvaneet hienot puut, mukavat varjopaikat ja lintujen sekä oravien pysäkit.
Tässä kuvassa menossa linjapukkien laittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti